Ruskea koiranpuutiainen

Koirien entistä vapaampi liikkuminen maasta toiseen tuo väistämättä maahamme uusia sairauksia ja loislajeja. Hämähäkkieläimiin kuuluva ruskea koiranpuutiainen (Rhipicephalus sanguineus) on vähän vanhempi tulokaslaji. Alun perin Afrikasta kotoisin oleva puutiainen saapui Suomeen tiettävästi ensimmäisen kerran 1970-luvulla. Ruskea koiranpuutiainen ei selviydy Suomen luonnossa, mutta kuivuuteen sopeutuneena se viihtyy hyvin sisätiloissa. Ruskea koiranpuutiainen ei ole kovin tarkka isäntälajistaan, ja voi imeä verta myös muilta nisäkkäiltä – kuten ihmisiltä. Koiranpuutiaisnaaras voi munia kerrallaan noin 2000 munaa, yhteensä jopa 7000. Puutiaisen elämänkierto munasta aikuiseksi punkiksi kestää sopivissa olosuhteissa noin 60 vuorokautta, mutta epäsopivissa oloissa siihen voi kulua yli puoli vuotta. Tästä johtuen sen hävittäminen vaatii koiran pitkäkestoisen lääkityksen lisäksi loisen häätämisen koiran lähiympäristöstä. Kuten tavallinen puutiainenkin, ruskea koiranpuutiainen voi levittää pureman välityksellä erilaisia virus-, bakteeri- ja alkueläinsairauksia.

Ruskea koiranpuutiainen muistuttaa puutiaista

Paljaalla silmällä tarkasteltuna ruskea koiranpuutiainen muistuttaa luonnossa eläviä Ixodes-puutiaisia. Sen ruumiin pituus on noin 3-5 millimetriä, ja veriaterian saanut aikuinen yksilö on noin senttimetrin mittainen. Kuten tavallisellakin puutiaisella, naaraalla takaosa erottuu vaaleampana, sillä paksumpi tumma kitiinikuori peittää vain naaraan etuosan. Uros on pienempi sekä kauttaaltaan paksun ja kiiltävän kitiinikuoren peittämä. Väriltään se on punertavan kastanjanruskea ja sen raajat ovat pidemmät kuin puutiaisella. Ruskea koiranpuutiainen on tavallista puutiaista selvästi vilkasliikkeisempi. Talvipakkasilla koirasta Suomessa löytyvät puutiaiset ovat suurella todennäköisyydellä ruskeita koiranpuutiaisia.